Hợp âm Kullervon Kuolema

Lời & hợp âm

[Verse 1]
[G]Nii[Gm]n kerto[D]i äitini ennen,[G]
[Gm]niinpä emoni [D]opetti,
itse kukin [G]ko hdallansa,
[Gm]kun käy [D]kohti kuolemaansa. kat
[F#]soo vielä viime kerran
[Bm]tuttuun [G]tähteen tuikkiväiseen. [Abdim]Kaiken kauniin ko[E]kemansa
[Asus4]saa hän silloin sydäm[A]meens[F#]ä turva[D]ksi
tukevim[G]maksi man[Gm]an maille ma[D]tkatakseen.
Paljon en kaunista [G]saanut,
[Gm]paljon hyvää en [D]havainnut.
[F#]Äiti Raukan rakkaus
ei [Bm]tynnyttänyt [G]turvatonta.
[Abdim]Siskon le[E]mpilämmöllänsä
[Asus4]repii rikki kaksi [A]rintaa.
[D]Vielä emoni opetti,[G]
[Gm]vielä neu[D]voi äiti arvas.
Aina kun ihminen [G]kuolee,
[D]sammuvi suruinen silmä.
Ain[F#]a silloin repee reikä tai[Bm]vaan kanteen kaartuv[G]aiseen.
[Abdim]Aina askeleen edemmäs [E]vi e[Asus4]rättävi ajanvirta.[A]
[D]Voisin pakahdesti kuolla,
[G]sad[D]asti silmät sulkea,
että aukeisi isompi [G]repeä
[D]mä kurjaan kanteen.
[F#]että vähän rikkenämmin
[Bm]saapuisi jo sekin päivä,
[Abdim]jolloin mies on m[E]ahdissansa k[Asus4]aikki kahleet kat[A]kottuaan.
[D]Jolloin mies voi [Em]mielinmäärin [Gm]mittael[D]la maailmaansa,
lentää kotkolin[Em]nun l[G]ailla av
[Gm]aruutta [D]ääretöntä,
[F#]vailla kantakaa, le[Bm]htipaa,
[Abdim]vail la kant[E]akaa, lehtip[Asus4]aa.[A]
[F#]Huum[D]a kyynel karpa[Em]loinen,
[Gm]telmi harmaa [D]hopeainen
vierähti pojan ko[Em]skelle,[G]
[Gm]solahti [D]sankarin silmään.
[F#]Pullervo, Kalervon poika,
[Bm]sinisukka äijön lapsi,
[Abdim]painoi miekan ta[E]kamansa sy[A]nkkä
mieleen sydämmeensä.
[F#]Se o[D]li surman nuor[Em]en miehen kuolema kova[D] osaisen.
[Gm][D][Gm]
[Dm][Gm][Dm][Gm]
[Dm]
Kiitos katsoit